Torttujuttuja

Ajatella, että Selmita ei ollut koskaan leiponut piparkakkuja! Voi espanjalaislapsia, heillä ei ole myöskään joulukalenteria eikä joulukuusta, ja lahjat tulevat vasta loppiaisena kolmen kuninkaan eli suomalaisittain itämaan tietäjien tuomina. Näin ainakin Valenciassa. Siskoni oli lukenut Hesarista espanjalaisesta jouluperinteestä syöttää 8.joulukuuta alkaen jouluhalkoa ja “kakattaa” se sitten ennen joulua. Selmita ei kuitenkaan ollut tällaisesta ikinä kuullut, ja kuunteli selitystäni epäuskoisena. Jouluhalko selvisikin katalonialaiseksi perinteeksi, mikä selitti asiaa. Tosin tuo kakattamisosuus kuulosti minusta aivan perusespanjalaiselta, onhan niillä niitä kakkivia joulukoristeitakin ja arkipäiväinen kirous kuuluu “me cago en la mar/leche” eli kakkaan mereen/maitoon – kuunnelkaa vaikka Francon ajan Antonio Alcántaraa!

Muottikuvaelma

Krapulahirvi ynnä muut ystävät

Joulupipareita Selmita oli sentään syönyt aiemmin, mutta joulutortut olivat hänelle tuntemattomia. Niin kuin ilmeisesti ruotsalaisillekin… onnistuin kuitenkin lopulta metsästämään valmiita voitaikinalevyjä yhdestä kaupasta ja luumumarmeladia toisesta – se oli Suomi-hyllyssä yhdessä Koskenlaskijan, karjalanpiirakoiden ja noin kolmenkymmenen erilaisen makkaran kanssa! Aloin sitten innolla leipomaan eli esittelemään erilaisia leikkauksia ja taitteluja, joilla torttuja voi tehdä. Selmita oli kuitenkin kiinnostuneempi maistamaan luumumarmeladista. Ja maistamiseen jälkeen kiinnostuneempi vadelmahillosta! Hän halusi mielummin laittaa sitä torttujen täytteeksi… Nieleksin kansallisylpeyteni ja totesin, että miksipä ei, ja osa täytettiin sitten vadelmahillolla.

Uunin laiton jälkeen valkeni tosin että siksipä ei, koska hillo ei pysy kasassa samalla lailla vaan muuttuu aika lailla juoksevaksi. Selmita oli kuitenkin tyytyväinen vadelmatorttuihinsa, mutta maistettuaan perinteistä luumuversiota piti sitäkin ihan kelvollisena.

Joulutorttujen hillokirjoa

Halusin juoda torttujen kanssa joulumarkkinoilta ostamaamme glögiä. Se on fiinissä pullossa kuten kaikki ruotsalaisglögit, ja makuja on vaikka millä mitalla. Melkein kaikki ovat myöskin alkoholipitoisia, toisin kuin tämä meidän 60 kruunun lappilaismarjoista mehustettu glögisemme… Eh. Olen nimittäin kovin skeptinen näitä ruotsalaisglögejä kohtaan, joten kun tätä sai maistaa, ja totesin sen kelvolliseksi, niin sitä sitten piti ostaa! Selmita tosin järkytti minut toistamiseen sanomalla ettei erityisemmin välitä glögistä, johon on siis myös tutustunut vasta täällä. Minun pieneen mieleeni kun ei olisi voinut pälkähtääkään, että joku ei rakastaisi joulutorttuja ja glögiä… Näin se suomalainen näkökulma avartuu.