Lucioita ja muita

En ole ikinä Suomessa käynyt katsomassa Lucian kruunaamista ja kulkuetta, joten nyt kun olen täällä Lucian “synnyinmaassa” niin täytyihän  se asia korjata. Boråsin Lucia kruunattiin viime lauantaina Stora Torgetilla, ja samaan aikaan vihittiin vuosittainen jääveistos. Tämän jälkeen seurasi kulkue torin ympäri, johon kuului myös yllättäviä osallistujia…

Joulukatu

Loistava pukki

Ohjelman alkua odottelimme torin laidalla olevilla joulumarkkinoilla. Siellä kaupattiin mm. koirille heijastinliivejä, joita tämä vieressä oleva havupukki hauskasti esittelee. Tosin ruotsalaisten heijastinliivi ja -haalari-innostuus vaikuttaa olevan siinä määrin suurta, etten välttämättä ihmettelisi jos joku oikeasti ostaisikin heijastinliivin vaikkapa pihalla seisovalle lumiukolle…

Miss Lucia ja perintöneidot laulamassa

Lucian kruunaamista olikin sitten seuraamassa torillinen ihmisiä, ja neidot lauloivat kansalle monen monta laulua – ja hienosti lauloivatkin. Lucia-neito sai myös kunnian vihkiä jääveistoksen. Se esitti tänä vuonna jääkarhua, joka ilmastonmuutoksen hengessä sitten hiljalleen sulaa pois…

Jäätävä karhu

Lauleluiden ja vihkimisten jälkeen Lucia ja neitonsa lähtivät hevosreellä kiertämään toria, ja liittyipä seuraan myös kulkueellinen joulukoiria! Jo selittyi miksi olimme olleet kuulevinamme koirien haukuntaa aina Lucioiden laulun hetkeksi tauottua. En tiedä onko tämä perinteisesti Lucia-kulkueeseen liittyvä elementti, vaiko ihan Boråsin oma erikoisuus, mutta hauska näky joka tapauksessa!

Luciat kierroksella

Onko sinun suosikkisi rekeä vetävä vai reessä matkustava koira?

Joulu se on taloyhtiölläkin

Tonttujahan on tunnetusti liikkeellä tähän aikaan vuodesta, ja heihin eivät ilmeisesti ole irtisanomiset iskeneet kun yhdellä on varaa päivystää ovellamme oikein vuorokauden ympäri! Kilttinä on siis oltava. Kivasti tonttu lyhtyineen kyllä aina toivotta tervetulleeksi. Onkohan lie yleisesti tapana täällä Ruotsissa, kun on näkynyt muittenkin ulko-ovien takana.

Vanhaan tapaansa tirkistää kohti taivasta kuuhun...

Toinen taloyhtiöiden suosima tapaa näyttää olevan pystyttää pihalle joulukuusi valoineen päivineen. Kuuset ovat melko pieniä ja näyttävät useimmiten melko yksinäisiltä suurilla pihoilla, mutta tuopa tuokin edes vähän lisää valoa talven pimeyteen…

Lundia (ja Ikeaa)

Kuten eräässä aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, vähän aikaa sitten teimme reissun Lundiin. Reissu oli pikainen yönyli viivähdys, jonka päätavoitteena oli nähdä Teganin&Saran keikka. Tämä duo on ehkä lempparibändini, ja olen nähnyt sen kolme kertaa aiemminkin: Malmössä, Kööpenhaminassa sekä Lontoossa. Itse asiassa Malmön keikan jälkeisenä eli Kööpenhaminan keikkaa edeltävänä yönä yövyin “bändäritoverini” kanssa juurikin Lundissa. Silloin emme ehtineet kaupunkia suuremmin katsastamaan, joten nyt oli paljon uutta ja hienoa näkemistä. Vaikkakin Lund näyttäytyi meille aika pimeänä, keskiaikaisena… ei kun siis: pimeänä, marraskuisena kaupunkina! Tuli vähän sellainen fiilis kuin olisi ollut Dan Brownin romaanissa…

Mulla Alvestaan menolippu oo-o-on

Ensiksi matkasimme Kust-till-kust -junalla Alvestaan. Ei mikään erikoisen moderni juna, ja mainossivut henkivät vieläkin vanhempaa henkeä – oikein hauskalla tavalla tosin. Jotta olisimme vielä vähemmän kartalla siitä missä oikein puksutamme eteenpäin, junan ikkunasta näimme Muumitalon!

Ovat näköjään rakentaneet laajennusosan...

Alvesta oli pieni kaupunki keskellä ei mitään – no lähellä Växjöä sentään – ja siellä odotimme tunnin verran Øresund-junaa. Tämä juna olisi siis vienyt aina Tanskaan asti. Matkalla junassa ihmettelimme ruotsalaisten kuolinilmoituksia. En ole ihan tällaisia Hesarissa nähnyt…

Godsgrisar är vi allihopa, allihopa...

Lund on noin 80 000 tuhannen asukkaan ja Tetrapakin kotikaupunki, jonka suurensuuri yliopisto on vaivaiset 300 vuotta Tampereen yliopistoa vanhempi! Suurin nähtävyys, tuomiokirkko on sekin vuodelta miekka ja kirves (1000-1100-luvulta). Tuomiokirkon suurimmasta nähtävyydestä, astronomisesta kellosta, olivat ikävä kyllä juuri patterit päässeet loppumaan.

Olen nähnyt Lundin tuomiokirkon...

Alttarille päin

Kryptan kummitus

Pyöräilijöitä oli paljon

Apoteket Svanen...

... oli säilytetty alkuperäisessä asussa.

Adelgatan

Ja näimme lopulta toki myös Teganin ja Saran, aika aitiopaikalta vieläpä…

Tegan halusi myös puhua Ruotsin lahjasta maailmalle. Ruotsalaiset tytöt? Ei vaan tietysti Ikea! Tämä videoklippi ei ole meidän kuvaamamme, vaan YouTubesta poimittu.

Suomalaispäivää

Onnistuin asumaan täällä puoli vuotta tietämättä, että kaupungissa on suomalainen kauppa sekä leipomo. No, onneksi sain sattumalta tietää molemmista. Suomalaispuodissa vierailin ensimmäistä kertaa viime perjantaina, kun halusin ostaa suomisyömisiä itsenäisyyspäivää varten. Tällaisia lähti mukaan:

Eniten olin innoissani Elovena-puurosta vadelmilla! Selmitakin söi hyvällä ruokahalulla, vaikka hänelle puuro oli ennestään tuntematon käsite – tosin riisipuuroa ollaan syöty nykyään joka viikko. Kaikenlaisia tee-laatuja saa toki täältäkin, mutta kun tuo Keisarin morsian on juurikin se lempparini, niin ostin sitten sitä. Hapankorppuja saa täältäkin joka kaupasta, mutta espanjalaisemme syö niitä niin intohimoisesti, että yksi paketti lisää on aina tarpeen. Tässä vertailun vuoksi ruotsalainen versio, joka on siis saman valmistajan.

Krunts krunts

Tosiaan jos Selmitan maun pohjalta yleistetään, niin leipätuotteiden pitäisi olla suomalaisen vientiteollisuuden veturi! Hapankorput, ruisleivät, karjalanpiirakat… Viimeksi mainittuja kävimme lauantaina ostamassa Ailas hembagerista. Lisäksi ostimme sieltä pari joulutorttua ja munkkipossua. Myyjä yllätti meidät puhumalla suomen lisäksi espanjaa… oli nimittäin puolisonsa äidinkieli!

Itsenäisyyspäivän menuun kuului siis karjalanpiirakoita, ruisleipiä ja hapankorppuja munavoilla, lohi-muna-riisi -pasteijoita, porkkana- ja lanttulaatikoita sekä sinappisilliä. Abban sellaista, heheh. Imellettyä perunalaatikkoakin olisi Suomi-kaupassa ollut, mutta ajattelin että kolmen suurperhelooran kanssa joudumme vielä perikatoon… Eilen tosin huomasin, että porkkana- ja lanttulaatikkoa myydään myös lähihypermarketissamme, ja vieläpä pieninä Saarioisten versiona. En nimittäin erityisemmin ihastunut Kympin laatikoiden makuun, joka oli melko… mauton! Joten kun olemme saaneet urakoitua nämä rasiat loppuun, voin ostaa ja maistattaa Selmitalle parempiakin versioita.

Itsenäisyyspäivän iltaan piti luonnollisesti kuulua myös Linnan juhlien seuraaminen. Ylen nettisivut olivat luvanneet välittää lähetyksen koko maailmalle, mutta ikävä kyllä sivujen kapasiteetti ei ilmeisesti riittänyt, ja pääsimme näkemään vain jälkikäteen videoklippejä. Kaksi kynttilääkin pääsivät unohtumaan tässä hässäkässä, ja niin ne eivät syttyneet täällä kello viisi eikä kuusi, vaan noin kaksikymmentäviisi minuuttia yli kuusi…

Joulukuu, uu!

Joulukuun alkaminen sai minut tajuamaan, että jouluhan on oikeasti ihan juurikin kohta! Kolmen viikon päästä olen jo lentänyt Suomeen joulun viettoon, Selmita puolestaan pari päivää aikaisemmin Espanjaan. Tästä syystä “jouduimme” avaamaan joulukalenterin kaksi viimeistä luukkua jo etuajassa… Voi meitä, heh. Kalenteri ei ole erityisen kaunis, mutta kaunein suklaakalenteri, jonka onnistuimme ostamaan – emme löytämään, koska lundilaisen ekokaupan ikkunassa oli ihana, reilun kaupan suklaalla täytetty kalenteri, mutta kauppa valitettavasti kiinni sen ajan minkä Lundissa vietimme.

Lapsuudessani meillä oli kotona aina kalenterikynttilä, jota poltettiin lyhyemmäksi ruokailun aikana. Perinteisiin tietysti kuului, että kynttilä unohtui palamaan, ja kalenteri lyhenikin äkisti liikaa. Ainakin ensimmäisenä päivänä onnistuimme Selmitan kanssa sammutaan kynttilän ajoissa. Ja ei, emme myöskään alkaneet polttamaan kynttilää etukäteen toisesta päästä…

Joulukammat

Myös tyylikkään kalenterikynttilän etsimiseen käytimme aikaa, mutta lopulta sopivan pelkistetty, puna-mustaprinttinen valottaja löytyi Åhlénsilta 20 kruunulla. Yksinkertainen kynttilänjalka taisi olla samaan hintaan ICA:sta. Edessä lienee toisen samanlaisen osto, että saamme kaksi kynttilää ikkunalle Itsenäisyyspäivänä. Pitääköhän ne sytyttää täällä kello kuusi paikallista vai Suomen aikaa?

Torttujuttuja

Ajatella, että Selmita ei ollut koskaan leiponut piparkakkuja! Voi espanjalaislapsia, heillä ei ole myöskään joulukalenteria eikä joulukuusta, ja lahjat tulevat vasta loppiaisena kolmen kuninkaan eli suomalaisittain itämaan tietäjien tuomina. Näin ainakin Valenciassa. Siskoni oli lukenut Hesarista espanjalaisesta jouluperinteestä syöttää 8.joulukuuta alkaen jouluhalkoa ja “kakattaa” se sitten ennen joulua. Selmita ei kuitenkaan ollut tällaisesta ikinä kuullut, ja kuunteli selitystäni epäuskoisena. Jouluhalko selvisikin katalonialaiseksi perinteeksi, mikä selitti asiaa. Tosin tuo kakattamisosuus kuulosti minusta aivan perusespanjalaiselta, onhan niillä niitä kakkivia joulukoristeitakin ja arkipäiväinen kirous kuuluu “me cago en la mar/leche” eli kakkaan mereen/maitoon – kuunnelkaa vaikka Francon ajan Antonio Alcántaraa!

Muottikuvaelma

Krapulahirvi ynnä muut ystävät

Joulupipareita Selmita oli sentään syönyt aiemmin, mutta joulutortut olivat hänelle tuntemattomia. Niin kuin ilmeisesti ruotsalaisillekin… onnistuin kuitenkin lopulta metsästämään valmiita voitaikinalevyjä yhdestä kaupasta ja luumumarmeladia toisesta – se oli Suomi-hyllyssä yhdessä Koskenlaskijan, karjalanpiirakoiden ja noin kolmenkymmenen erilaisen makkaran kanssa! Aloin sitten innolla leipomaan eli esittelemään erilaisia leikkauksia ja taitteluja, joilla torttuja voi tehdä. Selmita oli kuitenkin kiinnostuneempi maistamaan luumumarmeladista. Ja maistamiseen jälkeen kiinnostuneempi vadelmahillosta! Hän halusi mielummin laittaa sitä torttujen täytteeksi… Nieleksin kansallisylpeyteni ja totesin, että miksipä ei, ja osa täytettiin sitten vadelmahillolla.

Uunin laiton jälkeen valkeni tosin että siksipä ei, koska hillo ei pysy kasassa samalla lailla vaan muuttuu aika lailla juoksevaksi. Selmita oli kuitenkin tyytyväinen vadelmatorttuihinsa, mutta maistettuaan perinteistä luumuversiota piti sitäkin ihan kelvollisena.

Joulutorttujen hillokirjoa

Halusin juoda torttujen kanssa joulumarkkinoilta ostamaamme glögiä. Se on fiinissä pullossa kuten kaikki ruotsalaisglögit, ja makuja on vaikka millä mitalla. Melkein kaikki ovat myöskin alkoholipitoisia, toisin kuin tämä meidän 60 kruunun lappilaismarjoista mehustettu glögisemme… Eh. Olen nimittäin kovin skeptinen näitä ruotsalaisglögejä kohtaan, joten kun tätä sai maistaa, ja totesin sen kelvolliseksi, niin sitä sitten piti ostaa! Selmita tosin järkytti minut toistamiseen sanomalla ettei erityisemmin välitä glögistä, johon on siis myös tutustunut vasta täällä. Minun pieneen mieleeni kun ei olisi voinut pälkähtääkään, että joku ei rakastaisi joulutorttuja ja glögiä… Näin se suomalainen näkökulma avartuu.

Bambikolaa!

Ei yleensä hurjasti limua litkitä, mutta onneksi olkoon markkinointi-ihmiset: nyt oli niin söpö tölkki, että ihan vain sen takia piti poimia tämä hyllystä mukaan.

Coca-Bambi

Kuvia Lysekilistä

Ihastuin Lysekylin pikkukaupunkiin jo ensi vierailulla. Toisella kerralla ihastus yhä vain syveni, kun kiersimme Gamlestanin suloista puutaloaluetta ja merenrannalla näimme jopa vilauksia hylkeestä.

Maisema näkötornista Gamlestaniin päin

Pienvenesatamaa. Halloween-kurpitsa oli jäänyt veneestä.

Kuja Gamlestanissa

Italialaistalon postilaatikot

Simpukansyöjän ovikranssi

Viininjuojan ovikranssi

Kalastajan seinä

Kissanystävän ikkuna

Laivan baari

Pienrakentajan talot

Suomi vastaan Ruotsi sunnuntaikaupoilla

Suomesta kantautui uutisia kauppojen sunnuntaiaukiolojen laajentamisesta. Hypermarket-tason shoppailua voi harrastaa sunnuntaisin vuoden ympäri vähintään kello 12-18. Ellei sitten ole varsinainen juhlapyhä.

Mitenkään ottamatta kantaa onko se hyvä vai huono asia, kerron meidän lähimmän Ica Maxi Stormarknadin (=Suomen Prisma/City-Market) yksinkertaiset aukioloajat: joka päivä 8-22. No okei, otetaan kantaa: on se näin asiakkaan näkökulmasta oikein hyvä asia! Vielä kun niinä viimeisinä aukiolotunteina saa haahuilla siellä ympäriinsä melkein keskenään, eikä kassoille ole juuri jonoa. Kassamyyjän näkökulmasta tiedä sitten…

Pannukakkuja ja korvapuusteja

Viime viikolla loihdin Selmitan rakastaman suomalaisherkun, pannukakun. Pannukakkuni ovat aina olleet aika…pannukakkuja, mutta jos ei ole muunlaisia pannukakkuja eläessään syönyt, niin eipä sellaisia osaa kaivatakaan! Pannukakulta se on sentään aina onnistunut maistumaan.

Tästä rohkaistuneena päätin sitten leipoa korvapuusteja. Eihän tuo nyt niin kovin vaikeaa voi olla, ajattelin… Noh, kyllä se nyt vaan vähän oli. Espanjalaisavusta saan kiittää että puustit vaikuttivat edes kansallisherkkumme kaukaisilta sukulaisilta!

Selmita sokeroimassa pullaörkkejämme.

Mutta vallan valloittavilta nuokin maistuvat! Oikeanlaiseen muotoon saattaminen vaatii vain vielä vähän harjoitusta… Onneksi harjoittelu palkitaan aina niin herkullisesti

Valmiita puusteja.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvät purkit ovat muuten viime sunnuntainen hankintamme Ikeasta. Olivat niin söpöjä, ettei niitä tahtonut kaappiin piilottaa, joten asetin ne esille ikkunalaudallamme. Selmitan ehdotuksesta laitoimme niihin aamupalatarpeemme: oranssissa on mysliä, vihreässä kahvia ja sinisessä siis sokeria. Selmita tykkää tummasta sokerista, ja kun se oli isorakeisempaa kuin perussokeri, käytimme sitä puustien päällä raesokerin sijaisena. Njam.